Pohjoismaisia makuja luonnosta
Teksti: Lotta Bäckman
Mikä tekee pohjoismaisista mauista niin erikoisia? Ilmastomme ansiosta raaka-aineet ehtivät kypsyä herkullisiksi, kun niitä syödään oikeaan aikaan vuodesta.
Me pohjoismaalaiset olemme hyvin tietoisia luonnosta ja sen merkitys on meille suuri. Jos meitä pyydetään kuvailemaan maatamme, aloitamme vastauksen usein luonnosta. Vastaavassa tilanteessa keskieurooppalainen puhuu taas mielellään kaupungeista ja kansastaan.
Vaihteleva luonto tarjoaa monipuolisia raaka-aineita
Pohjoinen maisema kattaa pitkiä hiekkarantoja, vaihtelevia järviä, syviä vuonoja, suuria metsiä, laajoja lakeuksia ja korkeita vuoria. Luonnon vaihtelevuuden vuoksi kala-, lintu-, marja-, hedelmä- ja sienilajien valikoima on laaja.
Neljän vuodenajan ansiosta maut ehtivät kehittyä kunnolla. Esimerkkinä mainittakoon vaikka mansikat, jotka kypsyvät vuoden valoisimpana aikana – silloin kun päivät ovat lämpimät ja yöt viileät. Niiden makua on vaikea verrata kasvihuoneiden tai kuuman ilmaston viljeltyihin mansikoihin, jotka eivät ehdi edes kehittyä ennen kuin ne ovat jo houkuttelevan punaisia.
Pohjoismainen ruoka alkaa raaka-aineista
Verrattuna esimerkiksi aasialaiseen keittiöön, joka perustuu monipuolisiin maustesekoituksiin, pohjoismainen keittiö edustaa toista ääripäätä keskittyen raaka-aineisiin. Luonnon rooli on tärkeä, ja olemme enemmän riippuvaisia kausivaihtelusta.
Eihän uusia perunoitakaan voi verrata marraskuussa syötäviin. Ero selittyy todennäköisimmin neljällä selkeällä vuodenajalla.
Pohjoismaisen keittiön kulmakivet
Raaka-aineet, jotka jo mainitsin edellä, ovat ruoanlaittomme kulmakivi. Niitä löytyy luonnosta runsaasti – riistaa, kalaa, sieniä ja marjoja.
Sen jälkeen tulevat tärkeät vuodenajat. Tammikuussa ostetuista mansikoista ei voi edes puhua samana päivänä kuin heinäkuun mansikoista, joiden maku on ehtinyt kehittyä kunnolla.
Meijerituotteet ovat myös aina olleet merkittävässä osassa valmistettaessa ruokaa.
Sokerina pohjalla mainittakoon ruoanvalmistusmenetelmät. Ennen vanhaan oli valmistettava ja säilöttävä ruokaa, jotta sitä riittäisi myös silloin, kun luonto ei sitä tarjoa. Vuosisatojen saatossa olemme oppineet suolauksen, savustuksen ja varastoinnin salat.
Nykyään näitä tapoja ei käytetä enää ruoan säilömistä varten vaan pikemminkin perinteisen hyvän maun vuoksi.
Kiinnostus ruokaan on suuri
Ilman suurta kiinnostusta ja avoimuutta ruoanlaiton uusia tuulia kohtaan ruokakulttuurimme ei voisi mennä eteenpäin nykyistä tahtia.
Toivottavasti kehitys jatkuu samaa vauhtia, jotta saamme tutustua tulevaisuudessakin moniin mielenkiintoisiin makuihin.
Kerro mielipiteesi
